Laukkurakkautta

Innostuin sitten tekemään toisenkin tilauksen Spartoolle, kun tilaamani kengät saapuivat niin nopeasti. Satuin nimittäin iskemään silmäni erääseen kerrassaan ihanaan laukkuun! Nat et Nin ei ollut merkkinä ennestään tuttu, mutta pienellä selailulla löysin sen valikoimista useammankin mieleeni olevan laukkuyksilön. Tällä kertaa valintani kuitenkin osui käytännöllisen kokoiseen Jodie-malliin. Jälleen kerran lähetys saapui moitteettomana lähi-Siwaan, tällä kertaa kuljetuksessa kesti 7 arkipäivää (kun aiempi kenkälähetys saapui yllätysnopeasti 5 arkipäivässä).

Laukku on tukevan tuntuista, mutta ihanan pehmeää nahkaa.

Siinä on osittain ketjusta kootut lyhyemmät kantohihnat sekä hartiaystävällisempi irroitettava pidempi hihna, jotta laukkua saa paremmin kannettua pidemmillä matkoilla.

Siinä on sopivan rento muoto, joka ei pönötä liian formaalina.

Koko on sellainen, että sinne mahtuu kaikki mahdollinen mukaan tarvittava silloin kun tietokonetta ei tarvitse raahata mukana. Juuri sopivasti tavaraa, etteivät hartiaparkani aivan totaalisesti kuole tuon kanssa kulkiessa. Laukussa on myös sivutaskut kummallakin sivulla, sekä yksi vetoketjullinen ja kaksi avointa sisätaskua, jotta kaiken pikkutavaran saa lajiteltua nätisti järjestykseen.

Ennustan pitkää ystävyyttä tämän kullan kanssa…

Promootioyhteistyö

Tavistyle

Niin, niitä asukuvia ei olekaan hetkeen taas ilmestynytkään tänne blogiin, joten tehdäänpä poikkeus siihenkin asiaan! Tänä talvena olen hiihtänyt yleensä kotosalla polvista venyneissä collegehousuissa pistäen pääni ulos vain koiria ulkoiluttaakseni, sillä opintoni eivät tässä vaiheessa vaadi kovin ahkeraa luennoilla ramppaamista (onneksi!). Muutoin olen turvautunut vaatetuksessa kaikenlaiseen lämpöiseen, mukavaan, huolettomaan ja rentoon. Toisin sanoen ei mitään kovin erikoista raportoitavaa sillä saralla!

Pakkasten ilmestyttyä olen saanut kaivaa taas vanhat neulevarastoni esille ja olenkin tehokäyttänyt neuleita ja neuletakkeja niin että osassa niistä lienee jo enemmän nyppyjä kuin neuletta. Eilen pyörähdin oikein ihmisten ilmoilla ja sain kuin sainkin napattua ah-niin-ihanan rakeisen ja hieman tärähtäneen peilikuvan asustani. Saisipa tuon yläkerran joskus rakennettua, jotta voisi virittää sinne ihan pysyvän studion kuvaamista varten!

Suurin osa asuistani on näin talvellakin pysynyt varsin tummissa värimaailmoissa, mutta eilen kaivoin kaapin perältä raikkaan valkoisen neuleen, joka tosin sattuu olemaan ehtaa akryyliä ja aivan pirun nyppyinen. Nopea kainalonyppyjen sheivaus nypynpoistokoneella (joka on btw maailmankaikkeuden käytännöllisin vehje) niin kehtasi ilmaantua ihmisten ilmoillekin! Ripaus kirkkaan turkoosia alustopin muodossa piristämään ja jalkaan ihanan pehmeät farkkuleggingsit Lindexin alennusmyynneistä. Enkä sitten muuten tarkoituksella osoittele kuvassa keskisormella, vaikka siltä yhtäkkiä saattaisikin näyttää!

Olen muuten vähän ihastunut noihin tämän kevään raikkaisiin kirkkaisiin väreihin. H&M:lta hankin joulun alla räiskyvän kirkkaat pinkit pöksyt ja eräs päivä lähestulkoon kiljaisin innosta, kun huomasin Lindexille tulleet kevään uudet sukkavärivalikoimat. (Jätin jäähyväiset kokomustalle sukkavarastolleni sillä samalla sekunnilla!) Olen jo vuosikaudet rakastanut kirkkaan persikansävyn ja rauhallisen beigen yhdistelmää, joten nuo uudet värit ovat silkkaa ihanuutta! Ehkä lienee aika tämänkin mustanrakastajan tehdä pieni syrjähyppy värien suuntaan…

Vagabond Kareno

Hups, päivät ovat taas hurahtaneet jonnekin teille tuntemattomille! Tästä seuraavasta asiasta on ollut tarkoitus puhua jo monta päivää sitten, mutta saa kai sitä hieman myöhässäkin hehkuttaa? (Silmänlumeen itsevaltiaan oikeudella sovin että saa.)

Tämä ihana hieman kuluneen oloinen nahka kuuluu Vagabondin ihanalle Kareno-nilkkurille. Kyseessä olevat kengät tilasin Spartoolta loppiaista edeltävänä torstaina ja jo seuraavan viikon torstaina oli lähetys noudettavissa läheisestä Siwasta, vaikka odotin sitä saapuvaksi vasta sitä seuraavan viikon maanantaina.

Onnekseni kenkien koko oli oikea ja istuvuus sopiva, tosin toisen jalan kenkää jouduin hieman venyttelemään märän villasukan avulla sillä kenkä kiristi hieman jalkapöydän kohdilta. Venyttely auttoi ja kengät istuvat nyt kuin hansikkaat.

Erityisesti pidän kenkien pienistä yksityiskohdista, kuten suloisesta tweedvuorista ja klassisen pyöristetystä kärjestä, joka on juuri sopivan leveä, jotta varpaatkin mahtuvat heilumaan puristumatta kasaan. Nauhaton nilkkurimalli rakastaa pillifarkkuja, joiden lahkeet mahtuvat juuri sopivasti kengänvarteen.

Nyt jäi vaan harmittamaan, etten ehtinyt tilaamaan saman mallin pitkävartisia saappaita ennen kuin oma kokoni hävisi alennusmyyntien myötä varastosta! Hitaudesta sakotetaan.

Promootioyhteistyö

Urbanears – kokemuksia kaivataan!

Kevättä odotellessa alan taas kokea jonkinmoista ihmeellistä fiilistä, että voisi ehkä tehdä mieli lenkille. Koska en vaan pysty juoksemaan ilman askellusta tahdittavaa musiikkia, suunnittelenkin jonkinlaista päivitystä kuulokevalikoimaani. Tällä hetkellä käytössäni on vain iPhonen mukana tulleet vakionappikuulokkeet, jotka eivät vaan millään tahdo pysyä korvissa juostessa. Koska vihaan yli kaiken keskimääräisten kuulokkeiden perustylsää ulkonäköä, olin varsin innoissani, kun löysin merkin nimeltä Urbanears, joka valmistaa muutamaa kuulokemallia aivan ihanissa sateenkaaren väreissä!

Nyt kaipaisinkin kipeästi kokemuksia Urbanearsin eri kuulokemalleista, koska en vaan osaa valita Medis-, Bagis- ja Plattan-mallien väliltä. Mikä noista pysyy parhaiten lenkkeillessä korvissa ja mikä on muutenkin käyttömukavuudeltaan miellyttävin?

In-ear-nappikuuloke Bagis vaikuttaa kohtuullisen näppärältä ja menee ainakin pieneen tilaan säilytyksessä, mutta toisaalta pelkään, josko tässäkin mallissa korvaan kulkeutuu se ärsyttävä johdon rahina vaatteita vasten, kuin muutamassa muussa kokeilemassani in-ear-kuulokemallissa. Osaako kukaan sanoa?

Medis ei ainakaan mene korvakäytävään asti ja vaikuttaa muutenkin olevan suunniteltu pysymään hyvin paikallaan hieman erilaisen muotoilunsa vuoksi. Pysyykö se kuitenkin käytännössäkin juostessa paikoillaan ja onko siitä saatava ääni riittävän täyteläinen?

Pehmustettu Plattan olisi ehkä se huomionhakuisin näistä malleista, etenkin jos sen valitsee jossain ihanan kirkkaassa värissä. Pysyykö kuitenkaan sekään päässä kunnolla vai alkavatko pehmusteet painaa tai hiostaa korvia pidemmällä lenkillä?

Ja kunhan saisin ensin mallin ylipäätään valittua, niin mitenkäs sitten värin kanssa? Olen niin viehättynyt noihin kirkkaisiin väreihin, että varmaankin valitsisin jotakin riittävän värikästä piristämään mieltä niinä hetkinä kun lenkillä alkaa väsyttää…

Kuvat: Urbanears

Tuulen tuivertama

Olen siinä mielessä ehkäpä onnellisessa asemassa, että useimmiten hiukseni näyttävät parhaimmilta hieman ylikasvaneina ja huolettomasti tuulentuivertamina. Tiistaina kävin pitkästä aikaa leikkauttamassa blondausaineiden kuivattamia latvoja pois ja samalla mallikin muuttui jonkin verran. Siitä iän ikuisesta kasvatusprojektista huolimatta halusin takaa lyhyemmän mallin, nyt kun edestä hiukset ovat kasvaneet riittävän pitkiksi mallia ajatellen, ja haluamani mallin sainkin!

Takaa hiukset ovat siis lyhyemmät ja siistimmät, mutta hiusten etulinja jätettiin oikeastaan koskemattomaksi, itse nirhittyä otsatukkaa myöten. Ulkona tuivertaa karmea tuuli ja lumitöissä ollessani se kehittikin pidemmät sivuhiukseni herttaisille laineille – ihan lempparia! Harmi vain että tätä mallia on lähestulkoon mahdoton yrittää toisintaa sisällä hiuksia laittaessa, tarvitaan nimenomaan se hieman kostea, armottoman kylmä tuuli!

Testausta

Suurin osa lukijoista lienee jo huomannut tavalla tai toisella viime vuoden puolella alkaneen Spartoo-yhteistyöni. Koska en halua kehua sikaa säkissä, päädyin eilen tekemään ensimmäisen tilaukseni nähdäkseni miten hyvin tavara sieltäpäin kulkeekaan.

Ne ihmiset, jotka minut tuntevat, tietävät että olen voimaton päättämään yhtikäs mitään, jos vaihtoehtoja on liian monta. Voi niitä lukuisia kertoja, joina olen seisonut karkkihyllyn edessä valehtelematta tunninkin verran miettimässä, minkä pussin ostaisin, vain lopulta turhautuakseni valinnanvaikeuteen ja kävelläkseni tyhjin käsin pois. Siispä ei pitäisi tulla yllätyksenä että saatoin käyttää aika monta tuntia verkkokaupan sisällön kaiveluun ennen kuin sain tilaukseni lopulta tehtyä.

Vaikka Spartoolta löytyisi vaikka minkälaisia ihania kenkiä, päädyin miettimään hankintaani ihan käytännön tarpeen kautta. Seisomatyössäni tarvitsen matalakantaiset kengät, joilla voin varmuudella seistä monta tuntia putkeen ilman pelkoa siitä, että tuo pirun vaivasenluuni alkaisi taas äkäillä. Siispä päädyin lopulta vanhaan tuttuun merkkiin, Vagabondiin, jonka Kareno-nilkkuri vaikutti juuri työkäyttöön sopivalta. Toivottavasti lesti vain istuu hyvin!

Toimitusajaksi arvioitiin tilausvaiheessa 6 arkipäivää, joten koska tilaukseni tein eilen 5.1. saattaisin hyvällä tuurilla saada kenkäni jo ensi viikon lopulla. Raportoin aiheesta, kunhan saan nuo käytännölliset kaunottareni kotiin!