Ennen vappua kirjoittelin viime viikolla ilmestynyttä Tamperelaisen juttuani, jota varten piti tietysti napata kuvitustakin. Lieneekö kevät asialla, vai mikä, mutta yllättävän moni kuvista onnistui yli odotusten ja kerrankin jouduin kärsimään valinnanvaikeutta sen suhteen, minkä hyvistä kuvista valitsen käyttöön. Yleensähän valinta tapahtuu sen pohjalta, mikä kuvista on vähiten paska. :D
Näin blogikäyttöön raiskasin kuvia ihanilla tekotaiteellisilla filttereillä ja kehyksillä, mutta tykkään kovasti tuon filtterin tuomasta auringon hehkusta ja kesäisestä tunnelmasta.
Olen viime aikoina elänyt varsinaista ihanan peilikuvan aikakautta, jolloin tukka tuntuu asettuvat yllättävänkin helposti juuri rennolle loivalle kiharalle ja naamakin näyttää kohtuullisen vähällä meikillä kivalle. Vaatekaapissani on ihania yksilöitä, joita kulutan puhki lähes päivittäisellä käytölläni. Tennarikaudesta nauttimisenkin olen nostanut aivan uudelle tasolle vaihdettuani tennareiden nauhat leveään, kengännauhan näköiseen kuminauhaan, jolloin säästyn nauhojen sitomiselta.
Sortsikautta odotan innolla, sillä sovituskopissa huomasin yllättäen, että sääreni eivät olekaan täysin possunpunaiset ja kalpeat talven jäljiltä, vaan että viime kesän rusketus on jäänyt odottelemaan seuraavaakin kesää. Saatoin myös haksahtaa mintunvihreisiin sortseihin, kun niiden sävy korosti niin mukavasti aavistuksenomaista rusketustani. Vielä vaan puuttuvat ne sortsikelit!
Kuvissa vilahtavat tämän kevään ihanuuteni, selästä avoimet paidat. Pilkullinen on Lindexistä (omistan saman myös mustana) ja raidallinen Gina Tricot’sta. Selästä avoin malli on siitä ihana, että sen avulla voi vilautella paljasta pintaa, olematta silti liian rivo tai mauton. Ainoa haasteellinen osa tuossa mallissa on se, että täytyy muistaa pitää yllä hyvää ryhtiä tai muuten paita valuu hartioilta alas. Rintaliivien olkaimet pysyvät silti hyvin piilossa, etenkin kun olen vielä hakaneuloilla kiinnittänyt ne paitaan olkasauman kohdalta, varmuuden vuoksi.
