Le Sac Dress Silk
Tämän kesän sukulaishäitä ajatellen suunnittelin tekeväni viime vuoden keväällä hankkimastani silkkikankaasta mekon American Apparelin Le Sac Dressin tapaisesti, mm. Salkasta ja Prefectasta inspiroituneena. Mallihan on varsin selkeä, helppo ja nopea tehtävä (ohje mm. täällä), vaikka itse sainkin liukkaan silkkikankaan kanssa aikaa tuhraantumaan lähes kokonaisen päivän mekkoa tehdessäni. Itse juhliin en sitten mekkoa pukenutkaan, mutta kevyt silkki on oivallinen materiaali näin kunnon helteellä.
"Mikä se ääni oli?" "No kun mää tiputin tän kaukosäätimen..."
Ei rusketusta – ei rusketusrajoja <3
Kivasti liehuu!
Häähuumaa
Viime viikonloppuna piipahdimme eräissä sukuhäissä, jonne alunperin suunnittelin tekeväni asun itse. Sain kuin sainkin mekon valmiiksi perjantai-iltana, mutta loppujen lopuksi päädyin pukemaan erään toisen mekon, niin sain mielestäni tilaisuuteen riittävän juhlavan kokonaisuuden. Huoleni tosin oli aivan turha, sillä perisuomalaiseen tapaan asuja oli häissä aivan laidasta laitaan. Osa vieraista oli juhlavasti pukeutunut, mutta löytyipä seasta trikootunikoita ja sporttiballerinojakin.
Oma asuni oli siis seuraavanlainen. Vilan satiinimekko yhdistettynä valkoiseen (varsin tätimäiseen) jakkuun. Mustat avokkaat jalkaan, helmet kaulaan ja korviin, niin konservatiivinen juhla-asu on valmis. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta tykkäsin kovasti kokonaisuudesta. (Huomatkaa erityisen jäykkä poseeraus, ruostuneet ovat taidot näin kesän myötä...)
Ennen juhlaa oli pakko värjätä juurikasvu piiloon, sillä se oli päässyt aika megalomaanisiin mittoihin. Hermostuin totaalisesti hiusvärihyllyn luona siihen, miksi Suomessa ei voida myydä mitään muita tuhkaisia sävyjä (esim. 8.1 olisi lähes täydellisesti omaa luonnollista väriäni mukaileva), kuin niitä superblondaavia, vaikka muualla maailmassa niitä on juuri niissä sarjoissa, joita täälläkin myydään. Siksi nappasinkin käteeni ruskean paketin ja kokeilin piiloblondin elämää, ainakin hetkeksi. Värin pitäisi olla kevytväri, joten hyvällä tuurilla se haalistuu vaaleammaksi ajan myötä, jolloin pääsen takaisin projektini "Oman värin kasvatus" pariin.
Tumman hiusvärin kanssa sain lopulta otettua käyttöön blogimiitistä saamani Pieces-kukkapannan. Se toimi kätevästi mustavalkoisen asun korostusyksityiskohtana ja teki myös hiustenlaiton varsin helpoksi. Hieman puuterivahaa takaraivoon volyymia tuomaan ja lakalla tukka sileäksi päältä. Helppoa, nopeaa ja huoletonta.
Tää seuraava kuva on sitten omistettu Marille... Heppaheppa!
Voi vattu!
Hei vaan taasen pitkästä aikaa!
Mikä mahtoikaan olla se mahottoman tärkeä asia, joka sai mun kirjoittamattomuuskauteni katkaistua..? No nämäpä ne:
Oman pihan ensimmäiset kypsät vatut, joita on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa!
Niin, menimme sitten vaihteeksi muuttamaan tuossa kesäkuun lopulla, siksipä tekemistä on riittänyt, kun tavarat on pitänyt purkaa ja pientä kevyttä remppaakin tehdä (mitä nyt jotkut kaiteet isolle terassille askarreltiin miehen kanssa...). Muutimme omakotitaloon Tampereen lähipaikkakunnalle, jossa Millalla on nyt ihan oma piha kaivettavana ja rauhallinen ympäristö lenkkeiltävänä. Varsinkin tuohon omaan pihaan tuo tuntuu kotiutuneen mainiosti, ja sisälläkin on paljon enemmän tilaa juoksennella lelujen perässä. Millalla on nyt muuten myös oma blogi, Pikku Barrakuda, jonne koitan silloin tällöin päivittää pienen maastonakin kuvia ja kuulumisia.
Tyylibloggaus ei oikein ole viime aikoina sujunut, sillä enimmäkseen olen kulkenut kotosalla tukka likaisena ja laittoman rähjäisissä kotivaatteissa. Muualle lähtiessäni meikit ovat saaneet jäädä minimiin, koska kuumuus levittäisi silmämeikit kuitenkin. Mineraalimeikkipohjaa olen kyllä ajoittain lisäillyt ihan aurinkosuojaksikin, mutta silmämeikittömyys on saanut naamani näyttämään siltikin aivan kuolleelta. Niitä ripsituuhennoksia odotellessa, kunhan se lottovoitto pätkähtäisi kohdalle (paitsi että pitäis varmaan joskus lototakin).
Eräänä päivänä viime viikolla (taisi olla lauantai) oli kuitenkin pakko laittaa nättiä päälle ja pikkaisen meikkiäkin, kun suuntasin Sorsapuistoon moikkaamaan blogikavereita puistopiknikin muodossa. Helteellä suosikikseni on muodostunut KappAhlista hankkimani pitsitunika leggingseistä pätkäistyjen pyöräilyhousujen kera. Pitkästä aikaa kun löysin vaatteen, jossa tunnen näyttäväni erityisen kauniilta, oli se aivan pakko hankkia! Muutoin ovatkin vaateostokset jääneet varsin minimiin, kun niitä ihan riittävästi on ollut jo omastakin takaa.
Kuva (CC) Maria (paitsi että kuvan on ottanut Noora)
Että sellaista viime aikoina, katsotaan mitä lähiaikoina muuten tulee tapahtumaan... Ainakin pitäisi parin päivän päästä oleviin häihin väkertää juhlamekko joskus muinoin hankkimastani silkkikankaasta. Toivotaan että tulee esittelykelpoinen! :D
Rauhallista ja kiirettä
Huh, onpa tullut taas pitkä tauko kirjoittamisessa, pieni koiramme on vienyt suurimman osan ajastani eikä tietokonetta ole montaa kertaa päivässä avattu. Koiravauvaperheen arki alkaa hiljalleen sujua, joskin satunnaiset yksinhuoltajuudet miehen ollessa työreissuillaan ovat yhä väsyttäviä. Yöllä tulee nukuttua sen verran katkonaisesti, että pienet päiväunet tekevät välillä hyvää.
Vaatetukseni ei ole viimeisenä kahtena viikkona ollut kovin julkaisukelpoinen muutenkaan, koiran kanssa kulkiessa tärkeintä on se, että vaatteessa on taskut, joihin saa piilotettua kotiavaimet ja kakkapussin. Jalkaani yleisimmin olen tökännyt juuri ne asuun täysin sopimattomat kengät, jotka ovat helpoimmin jalkaan laitettavissa ilman käsiä, kun sylissä on pissahätäinen koira.
Onneksi olen välillä ehtinyt piipahtaa myös kodin ulkopuolella koiranpissatusreissujen lisäksi. Saimme lopulta vahvistetuksi jo jonkin aikaa jännättäneen asian, nimittäin mun, Merin, Nooran ja Marian yhteisen tyylipalstan kaupunkilehti Tamperelaisessa! Palstan nimi on Tyyliä ja Tuunausta ja se ilmestyy epäsäännöllisen säännöllisesti, noin kahden viikon välein. Pääsemme vuorotellen ääneen ja satunnaisesti saatamme kirjoittaa yhteisenkin jutun palstalle. Tänään keskiviikkona ilmestyi lehdessä esittelyjuttu meistä neljästä. Mikäli Tamperelainen ei kotiin tule, voi kyseisen haastattelun lukea myös netin näköispainoksesta, päiväyksellä 2.6.2010, sivulta 9.
Toivotaan että kirjoitusvälini tästä taas hiljalleen piristyisi, kun saan itseni taas jälleen kunnolliseen päivärytmiin. Onneksi ajoittaiset sovitut tapaamiset ja tapahtumat pakottavat laittautumaan, ettei nätteytymisprosessi vallan pääse unohtumaan. Seuraavaksi siirryn pötkylän kanssa ulos nauttimaan ihanasta kelistä ja raikkaasta ilmasta!
Milla Magia
Noniin, nyt on jo korkea aika paljastaa asia, jota olen jipottanut koko viikon. Kävimme nimittäin eilen hakemassa kotiin pienen lyhytkarvaisen kääpiömäyräkoirapentumme, nimeltään Milla.
Milla on vielä ihan mahottoman pikkuinen, mutta ensimmäinen yö uudessa kodissa meni varsin hienosti. Ulkona ravattiin vähän väliä ja yöunet jäivät minimaalisiksi, mutta silti ei väsytä yhtään, kun katselee tuota pientä nakkipötköä.
Päivittelen tänne blogiin jatkossa satunnaisesti Millan kuulumisia, kunhan vain maltan olla käyttämättä sitäkin aikaa tuon pienen nukkuvan karvakerän katselemiseen. Hymy kasvoillani on kuin hullulla, mutta niin kai se kuuluukin olla!
Minimaalista kesäpäivää
Viime päivinä olen elänyt hiljaiseloa ja opiskellut. Viimeisiä viikkoja viedään taas tältä lukukaudelta, enää olisi kärsittävänä ensi viikon kaksi tenttiä ja alkaisi kesäloma. Viime viikonloppuna käytiin ulkoiluttamassa Miniä ja tutustuttamassa sitä vanhempiin sukulaisiinsa Kangasalla Mini Club Flying Finns ry:n kesän avajaisajelulla. Samalla pääsin ihastelemaan vanhoja Minejä (mun lempparia!) ja jopa istumaan sellaisen penkillä hetken aikaa.
Siinä se meidän Mini (oikealla) komeilee vanhemman kaverinsa vieressä. On hieman autoilla kokoeroa, kun vertaa vanhaa klassikko-Miniä uuteen Cooper Clubmaniin. Suttasin varulta rekisterikilvet, ettei kukaan Minien omistajista suutu. :)
Mies oli kultainen ja toi Lontoon reissultaan mulle tuollaisen I <3 MINI -paidan ja kyllähän se nyt piti tuonne päälle laittaa! Valkoinen materiaali hiosti kyllä kuumassa huomattavasti vähemmän, kuin vakivalintani musta.
Kyllä mullekin tällainen pakettiauto kelpaisi!
Tai tällainen Mr. Bean -auto. Siinä on jopa mustaksi maalattu konepelti ja erityisenä yksityiskohtana munalukot ovissa.
Vanhojen autojen rinnalla tunsin muuten kerrankin itseni pitkäksi!
Tänään saan vähän tapahtumaa elämääni, olen nimittäin ihan kohta lähdössä Rhian kanssa Super Mukavaan ihastelemaan siellä tänä iltana esiteltävää Kalmakurjen uutta mallistoa. Lupaavaa, hyvin lupaavaa...
Elämässäni on tulossa lähiaikoina joitain kivoja pieniä mullistuksia, jotka ovat saaneet ajatukseni pyörimään ihan jossain muussa, kuin blogissa tai vaatetuksessa (tai koulussakaan) mutta siitä enemmän ensikerralla tai sitä seuraavalla. Sukatkaan ei meinaa pysyä jaloissa, kun niin jännättää! Siksi kuljenkin paljain jaloin...
Toistaiseksi täydellisin
Toivottavasti koko loppukesästä ei tule pelkkää kuraa ja surkeutta, kun mitä täydellisin kesäpäivä tuli vietettyä jo toukokuussa. Keli on ollut aivan täydellinen muunmuassa Mini-ajelulle ja road tripille Keski-Suomen syövereihin.
Harrastimme pariskuntapuuhailua ja pesimme kolmen auton verran (omia ja vanhempieni) menneen talven renkaita ihanassa auringonpaisteessa, tareten pelkällä kevyellä topilla ja parhaimmin istuvista farkuistani pätkäistyillä farkkusortseilla. Välillä saimme niskaamme myös ihanan lämpöisen kesäsadekuuron, mutta koska kännykät ja muut sähkölaitteet olivat sisällä turvassa, saimme itse nauttia sateen raikastavasta vaikutuksesta täysin rinnoin. Eikä palellut kertaakaan, mahtavaa!!!
Mikä ihaninta, kastuneet ja kuraantuneet vaatteet sai heti laitettua pesukoneeseen samalla kun itse pääsi valmiiksi lämmitettyyn saunaan. Parhautta!
Tänään olen…
Niin, tänään olen muunmuassa...
- innostunut aurinkoisesta kelistä.
- opiskellut.
- käynyt ruokakaupassa sandaalit jalassa.
- muistanut kauppareissulla minkä takia olen vuosikaudet vältellyt sandaaleita.
- kironnut juuri niitä kauppareissulla tulleita kesän ensimmäisiä hiertymiä jaloissa.
- ollut ottamatta hiertymien vuoksi asukuvia, sillä en kärsi laittaa sandaaleita takaisin jalkaan.
- pukeutunut kauppareissulle caprileggingseihin, lyhyeen trikoomekkoon ja puolihihaiseen silkkineuletakkiin.
- hikoillut ylläolevasta vaatekerrasta huolimatta!
- suunnitellut leipovani illemmalla pinaatti-artisokkapiirakkaa (jo kerran kokeiltu ja hyväksi koettu Pirkka-resepti) ilman artisokkaa.
- jipottanut erästä mahdollista jännää juttua. (Hei, pakkohan se vähän on lukijoita kiusata!)
- ihastellut koivujen pienenpieniä hiirenkorvia.
- ikävöinyt reissussa olevaa miestäni, joka toivottavasti tulee huomenna kotiin, ellei lentokielto pysäytä paluumatkaa.
- jipottanut jo valmiiksi mahdollisia kivoja tuliaisia.
- itkenyt telkkarista tulleelle Kingis-mainokselle (jonka nökäjään voi katsoa netissä täällä).
- syönyt ainakin tsiljoona perunarieskaa raputahnatäytteellä (tunnetaan myös nimellä Jäämerensalaatti).
- vaihtanut blogin fonttia, mitäs tykkäätte?
Varpaat paljaina
Perjantaina piipahdin Ideaparkissa etsimässä nahkatakkia, jota en löytänyt, mutta sen sijaan löysin jotain kesäkivaa. Mikäs sen parempaa ihmiselle, joka etsii kuumeisesti kesäsandaaleita, kuin Aleksi13:ssa ollut 20 % alennus kaikista kengistä. En vain millään osannut päättää kahden erityylisen sandaalimallin välillä, joten ostin sitten molemmat! Olen jo monet kesät pärjännyt ilman kunnon sandaaleja, joten tänä kesänä aion ottaa mahdollisista hellepäivistä kaiken ilon irti ja jättää umpinaiset kengät kenkähyllyyn odottamaan niitä viileämpiä päiviä.
Vagabondin Micron eri variaatioita olen ihastellut jo viime kesästä asti ja lopulta sainkin hankittua mieleiseni mallin. Silmääni olisi miellyttänyt enemmän ostamani mallin nauhaton versio, mutta tässä kohdassa oli pakko ajatella käytännöllisesti. Jalkani ovat hieman eri paria, sekä sen verran rintavat, että nauhoitus antaa oivan mahdollisuuden säätää sandaalit kumpaankin jalkaan juuri sopivaksi.
Tämä malli on sen verran peittävämpi, että uskon sen käytettävyyteen hieman viileämmälläkin kelillä, sekä myös hieman siistimpänä sandaalina vaikkapa ravintolaan. Musta väri sopii ihan kaiken kanssa, etenkin varpaankynsissäni olevaan kirkkaan oranssinpunaiseen kynsilakkaan.
Hieman hipimpi ja rennompi malli puolestaan on Your Facen remmisandaali, jossa mustat remmit on koristeltu helmiäispaloilla, kivillä ja helmillä. Erityisen kauniiksi ja huomiotaherättäväksi koen nilkkaremmit, jotka ajavat koristeellisuudellaan nilkkakorun virkaa. Näissä sandaaleissa ongelmaa tosin aiheuttaa hieman se, että vasen jalkani on vaivasenluunsa takia oikeaa leveämpi ja päkiän remmit ovat siksi hieman turhan tiukat. Näitä pitäisi saada hieman venytettyä, mutta onneksi näitä sateisia päiviä on luvattu vielä muutama, jolloin voin hyvällä omatunnolla köpötellä kotosalla toisessa jalassani villasukka ja sandaali.
Koska olen onnettoman huono hoitamaan jalkojani (mikä on ollut osasyynä sandaalien käyttämättömyyteeni), kysyisinkin teiltä hyviä ja helppoja vinkkejä kesäjalkojen huoltoon. Miten jalat saisi näyttämään näteiltä (ja pysymään hyvänhajuisinakin) mahdollisimman pienellä vaivalla?
Kiltti rakas joulupukki,
Olen ollut niin kiltti, että joulu voisi tulla jo puoli vuotta etukäteen. Jos näin vaikka kävisi, kuuluisi toivelistani ensimmäiseksi toiveekseni Mhannin James-laukku, greigenä tietysti, olenhan ollut heikkona vaaleaan harmahtavaan nahkaan jo vuosikaudet.
Paitsi että se on mahdottoman kaunis, se on myös miellyttävän pelkistetty. Käytännöllisen kokoinen, jotta mukaan mahtuu vesipullo ja kaikenlainen muu tarvittava pikkusälä, mitä ilman ei voi elää.
Pitkä kantohihna mahdollistaa käsien vapauttamisen kaikenlaiseen tarpeelliseen, esimerkiksi shoppailuun, pyörällä ajoon tai mustanmakkaran syömiseen torikojulla. Tukeva nahka materiaalina on kestävä valinta ihmiselle, joka on kyllästynyt rispaantuviin tekonahkalaukkujen hihnoihin.
Kaksi erillistä vetoketjuosastoa takaavat tärkeimpien tavaroiden tallessapysymisen ja koska toinen osastoista on pehmustettu tietokonetta varten, olisi James oivallinen kumppani myös rakkaalle Ompulleni. Vetoketjutaskujen väliin jää näppärä tila kaikelle tilaavievälle tavaralle, joka ei taskuvarkaillekaan kelpaisi. Vai haluaisitko sinä viikkokaupalla kassissa pyörineen, paljon käytetyn vesipullon tai nyppyyntyneen kaulaliinan??
Koska joulua tuskin voi aikaistaa, ja kiltteytenikin on täysin subjektiivista, joudun vain haaveilemaan Jamesistani, kunnes hennon itse hankkia sen itselleni. Jos olisin rikas, saattaisin lahjoittaa samanlaisen, mutta erivärisen, miehellenikin, joka on ollut erityisen kiltti...
Tämä ei missään nimessä ollut maksettu mainos, mutta mikäli hyvä haltiatarkeiju lukee tätä, en jälkikäteen tarjotusta lahjuksesta toki kieltäytyisi!
Blogi
Looklet-luomukseni
Ilmoittaudu lukijaksi
Kategoriat
- Blogi (34)
- Arvonta (3)
- Haaste (3)
- Lehdessä (1)
- Miitit (17)
- Sopulipostaus (3)
- Elämää (122)
- Herkuttelu (29)
- Karvakorva (3)
- Kuvattua (11)
- Liikunta (4)
- Nörtti (11)
- Kauneus (38)
- Hiukset (25)
- Kosmetiikka (16)
- Ostokset (45)
- Kuukauden saldo (3)
- Sisustus (13)
- Tyyli (109)
Tagit
Linkit
- Älä katso nurjalle
- Are you feeling fashionable?
- bubble gun
- Bubbling under Tampere
- Casual monday
- Colour me!
- Evil Dressmaker
- Fashion Flux
- Fashion Overdose
- Heijastuspinta
- Helmi otsalla
- ite puin.
- Kissanminttua
- MouMou
- My Milk Toof
- Nelliinan vaatehuone
- No Fashion Victims
- Nooran Elämää
- Oh Molly!
- Ostolakossa
- Paras aika vuodesta
- Pupulandia
- Riepatus
- Salkan Vintageunelmia & Hamehommia
- Tunnetila
- Väkitukkoilua
Kalenteri
Lisenssi
Tämän blogin sivuilla olevat kuvat ja tekstit on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton lisenssillä.